On aina ihana saada joltain ystävältä tai läheiseltä viestiä, jossa kysellään kuulumisia. Vaikka aina ei välttämättä jaksa tai ehdi heti vastata, viesti lämmittää kuitenkin välittömästi mieltä. Tulee turvallinen olo, meistä välitetään eikä meidän tarvitse taistella yksin. Perinnöllisyyslääkärin kysymykseen oli ihana voida vastata, että meillä on läheinen tukiverkko ja ihmisiä, joille voimme puhua tilanteesta silloin kun siltä tuntuu. Kiitos teille kaikille rakkaille! <3

Usein meille on sanottu, että toivoa ei saa menettää. Että niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Ja kukaan ei voi varmasti tietää, miten tämä tulee menemään. Niinpä, olemme samaa mieltä. Tottakai olemme valmistautuneet myös pahimpaan, sitä ei voi eikä saa sulkea pois vaihtoehdoista. Tiedämme ennusteet ja tilanteen vakavuuden, emmekä vähättele niitä. Mutta tällä hetkellä elämme tässä ja nyt, yritämme löytää elämästä iloa ja myös sitä toivoa.

Oman ilonsa toi vappu. Perheenjäseniä kävi kyläilemässä. Tein simaa ja paistoin munkkeja. Juhlittiin vappua naamiaisten merkeissä ystävän luona. Juhlittiin synttäreitä kera murusen tekemän ihanan kakun. Keilailtiin (minäkin, sen minkä jaksoin). Pääsykokeetkin häämöttävät edessä eräillä, itseäni asia ei onneksi koske. Eletään siis kutakuinkin normaalia arkea. Ja mullahan on sairaslomaa onneksi, joten koulusta ei tarvi ressata. Murusellakin loppui jo koulu tältä keväältä. Vuodelevossa mun ei tarvitse olla, kehotettiin elämään normaalisti. Maratooni on kielletty. :D

-karoliinan-