Nyt on sitten käyty synnytyssalissakin makoilemassa. Tosin vaan muutaman kymmenen minuutin ajan.. Ei huolta siis, kotona ollaan jälleen ja vielä yhtenä kappaleena onneksi. <3
Maanantaina käytiin polilla ja tilanne oli pysynyt ennallaan. Vettä ei oo yhtään, täysin vedetön kohtu siis edelleen. Vauvan rakenteet näyttää normaaleilta vieläkin ja mulla on kohdunsuu yhä tiukasti kiinni, vaikka on supistellukki jonku verran. Valuva lapsivesi vaikuttaa kaikinpuolin puhtaalta ja pissanäyte oli ok. Ei oo mitään tulehuksia havaittavissa.
Vauva on edelleen 2 viikkoa ikäisiään jälessä kasvussa, mutta on pysyny kuitenkin siinä "omassa tahdissaan". Painoarvio oli jo 640g. Edes jotain positiivista, kun pieni kuitenkin kasvaa. Vois olla niinkin, ettei mahtuis kasvamaan käytännössä lainkaan. Muistutan kuitenkin, että painolla ei sinänsä ole kauheasti merkitystä. Meidän ennuste on tosi huono keuhkojen takia, vaikka vauva painaisi kolme kiloa. Silti pienenpieni keskonen + kehittymättömät keuhkot ois vielä huonompi, kuin edes jonkun kokoinen keskonen ja kehittymättömät keuhkot.
Mun verestä oli löydetty jollekin virukselle vasta-aineita. Virus on yleinen, 3/4 suomalaisesta aikuisväestöstä kantaa sitä. Se on usein oireeton, mutta raskauksiin saattaa aiheuttaa ongelmia. Vielä ei tiedetä, oonko saanu viruksen jo ennen raskautta vai raskauden aikana. Kyseinen virus voi olla syypää tilanteeseen vain silloin, jos oon saanu sen raskauden aikana.
Nyt on varmaa sekin, että jos selvitään vielä kaksi viikkoa eteenpäin, niin sen jälkeen aloitetaan "aktiiviset hoidot". Tarkoittaa ilmeisesti kortisonihoitoja ja muita mahdollisia vastaavia. Vauvan tilaa aletaan myös aktiivisesti seuraamaan. Nyt jos kahden viikon sisällä syntyy, niin synnytys tapahtuu alakautta perätilasynnytyksenä eikä mua leikattais missään tilanteessa. Normaalisti tämän kokoiset perätilakeskoset kuulema leikataan lähes aina, mutta meidän ennuste on niin huono, ettei oteta turhia riskejä mun terveyden kannalta. Itse synnytyksen aikana ei myöskään seurata vauvan tilaa millään lailla esim. sykettä. Sillä vaikka jokin ois vialla, ei kuitenkaan leikattais tai voitais tehdä mitään muutakaan. Syntymän jälkeen sitten tietenkin hoidetaan.
No missä vaiheessa tuo synnytyssali sitten astuu kuvioihin mukaan...? Käytiin tänään taas neuvolassa. Sielläkin ollaan käyty nyt useammin, tarkistuttamassa perusjuttuja ja ihan vain puhumassa. Mukava on ollu aina käydä, terapeuttista. Ite me ei olla pyydetty näitä "ylimääräisiä" aikoja, saa kiittää neuvolatätiä ja tätä Suomen järjestelmää, yksin meitä ei oo jätetty. Pissanäyte oli hyvä, ei merkkejä tulehduksista. Paino mulla oli muutama sata grammaa puonnu vajaan viikon sisällä. Oli nyt kevyemmät vaatteet päällä, kuin viimeksi. Ja ehkä tämä stressikin vaikuttaa, ettei oo päässy nousemaan. Huolissaan ei silti painon takia olla lainkaan. Hemoglobiini oli laskenu kans, alarajoilla kiikutaan, 109. Päätettiin, että alan syömään nyt nuita rautatabletteja, joita jo kaapista löytyykin syksyltä.
Neuvolassa kuunneltiin sydänäänet ja säikähettiin kaikki, kun ne oli niin matalat. Selkeä ääni kyllä kuulu, mutta vauvan syke oli vain 80. Muutaman minuutin se pysy samassa lukemassa, kunnes tunsin vauvan potkuja ja sen jälkeen syke korjaantui 110-120. Matalahan sekin oli ja neuvolatäti soitteli oys:an. Sinne siis synnytysosaltolle lähetteen kera tarkistuttamaan tilanne. Ovella selitin tilanteen ja päästiin sisään, mutta kohta juoksi toinen kätilö: "Ootko tulossa synnyttämään? Supistaako?". Eeen oo tulossa, ainakaan toivottavasti. Ensimmäinen kätilö selitti toiselle, kuka olen ja mikä tilanne. Päästiin synnytyssaliin ja laitettiin anturit massuun kiinni. Siinä makoilin kymmenisen minuuttia ja murunen istuskeli vieressä. Vauvan syke oli kuitenkin tasainen koko ajan: 120-140. Kotiin siis päästiin. Ja nyt kahen viikon aikana ei olisi liian matalaan sykkeeseen mitenkään puututtukkaan. Pitkä kaksviikkonen siis edessä, nyt sormet ja varpaat ristiin, että selviydytään kontrolliin asti kunnialla!
Tulipa pitkä ja sekava sepostus, yrittäkää saada selvää. Muista kuulumisista sen verran, että viikonloppuna käytiin molempien äitejä kattomassa ja oli kyllä ihana käydä pitkästä aikaa kotona! Myöhästyneet onnittelut kaikille äideille!! <3 Nyt sitä on tajunnu, ettei se oo mikään itsestäänselvyys olla äiti.
Meille on tulossa pikkuruinen päivien piristys. Minä oon niin kauan haaveillu ja nyt se haave on toteutumassa. ;) Kyseessä on siis hamsteri. Hamsteri on mahdollista ottaa nyt, vaikka tilanne on näin epävakaa, sillä se on helppo hoidettava ja pärjää päivät yksinkin tarvittaessa. Tarkoitus olisi lauantaina hakea se kasvattajaltaan. Hamsteri on ehkä semmonen "pikkutyttöjen lemmikki", mutta se on oikeastaan ainoa mahdollinen eläin tähän kämppään ja tähän tilanteeseen. Ja eläinrakas kun sattuu olemaan, niin pienikin lemmikki tuo varmasti piristystä ja iloa! :D
-karoliinan-
Kommentit