Rakenneultrassa ja oys:ssa käytiin siis 9.4 ja viikkoja oli 21. Oys:sta luvattiin seuraavan viikon alkuun käynti erikoissikiötutkimuksiin, mutta järkytykseksi saatiin aika kuitenkin vasta kahden viikon päähän.

Odottavan aika oli hyyyyyvin pitkä. Kummasti sitä vaan selvittiin, päivä kerrallaan. Vaikka jokainen päivä oli kova pelko siitä, että iskee infektio tai synnytys käynnistyy tai vauva kuolee kohtuun ennen kuin päästään edes tarkempiin tutkimuksiin. Ennen erikoissikiötutkimuksia meillä oli tavallinen neuvolakäynti, jossa terkkari ei kunnolla tiennyt/ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Käynti piristi kuitenkin mukavasti ja saatiin kuunnella vauvan sydänääniä. Erikoissikiötutkimuksissa asiantuntevan oloinen lääkäri käytti ultraamiseen paljon aikaa. Vauvan kaikki mitat ja rakenteet tutkittiin tarkkaan ja mitattiin. Vauvan rakenteista ei löytynyt mitään vikaa, sydän, munuaiset ja aivot olivat kunnossa. Tosin lääkäri muistutti, ettei näkyvyys ollut kovin hyvä veden puutteen takia. Vauvan pää oli soikea ja kasvu oli jäljessä viikkoihin nähden, mutta nämä ovat todennäköisesti lapsiveden puutteen syytä. Vauva joutuu olemaan ahtassa tilassa kovassa paineessa.

Tuolla lääkärikäynnillä saimme tuomion: Ennuste on hyvin huono. Vaikka viikkoja saataisiin lisää, sikiö ei todennäköisesti ole elinkelvollinen, koska keuhkot eivät kehity ilman vettä. Lääkkeet eivät yksistään riitä keuhkoja kypsyttämään. Keuhkot ovat ylivoimaisesti suurin huolenaiheemme, mutta huolta aiheuttaa tottakai myös sikiön kasvaminen. Tai kasvamatta oleminen. Myös virheasentoja voi syntyä aika todennäköisesti. Lapsi tulee myös syntymään enemmän tai vähemmän keskosena. Tuolla käynnillä meille kerrottiin, että vaikka viikkoja oli jo 23, on meidän mahdollista saada raskaudenkeskeytys vielä viikon ajan. Siihen on kuulema täysin oikeutettu syy. Jo silloin sopersin, etten raskaudenkeskeytystä halua. Saimme kuitenkin ajan perinnöllisyyslääkärille, jonka kanssa keskustelisimme asiasta.

Perinnöllisyyslääkärillä kävimme muutaman päivän päästä. Etukäteen ajattelin käynnin olevan täysin turha, mutta käynnin jälkeen olin huojentunut. Meitä vastassa oli pieni ja hyvin lämmin naislääkäri, joka näytti aidosti olevan kiinnostunut meidän ajatuksistamme. Olin miettinyt etukäteen kysymyksiä ja lääkäri vastasi jokaiseen kysymykseen parhaan taitonsa mukaan. Paljon on kuitenkin asioita, joihin ei kenelläkään ole vastauksia. Niistä asioista ihminen ei tiedä ja vain aika ne meille näyttää. Kaikkeen ei aikakaan anna vastauksia, kuten mikä aiheutti kalvojen rikkoutumisen sekä miksi juuri meille kävi näin.. Aborttia ei meille tehdä, elämä ja kuolema eivät ole ihmisen käsissä ja päätettävissä.

Näiden lääkärikäyntien jälkeen olen käynyt vain verikokeissa. Huomenna on taas verikoe, mutta seuraavista lääkärikäynneistä ei ole tietoa.

Rakenneultran jälkeen aloitin jonkinmoisen henkisen valmistautumisen tulevaan, mitä se sitten ikinä onkaan. Pikkuruiset villasukat lämmittävät vauvan jalkoja joko keskolassa - tai enkelilapsen jalkoja maan alla arkussa. En muuten oo aiemmin kovin monia sukkia tai mitään muutakaan kutonut..

-karoliinan-